Ruth Mmari, Mama Kimbilio

Lauantai illasta tiistai aamuun, olin Irjan kanssa Mikumissa, Mama Mmarin vieraana. Sunnuntai päivä oli rauhallinen, aamulla seitsemältä oli jumalanpalvelus, päivällä kokkailimme yhdessä ja iltapäivällä sain ihmetellä suomalaista ala-astetta, jonka ansiosta sain virkattua pienen laukun ilman opastusta, vaikka alkuun ajattelin, etten millään osaa enää kahdentoista vuoden tauon jälkeen virkata. Illalla valmistimme hilloja maanantaina pidettävää opetusta varten. Irja piti paikallisille naisille opetuksen kasvisten säilömisestä ennen kuin ne menevät pilalle. Opetuksen lopuksi oli rukoushierontahetki, jossa pareittain hierottiin toisen niskaa ja rukoiltiin tämän puolesta. Naiset olivat hyvin kiitollisia hetkestä, koska hieronta oli vähentänyt kipuja, eivätkä naiset kokeneet voivansa pyytää hierontaa vaikkapa miehiltään, joille platonista kosketusta ei ilmeisesti ole olemassakaan.

Irja opettaa Mikumin naisille kavisten säilömistä
Maanantai iltana Mama Mmari antoi minun myös lypsää elämäni ensimmäisen kookosmaidon. Kookoksen lypsämiseen käytetään istuinta, jonka reunassa on litteä, pyöreäpäinen metalliliuska, jossa on reunassa terävät piikit. Kookospähkinän pähkivävoita raastetaan liuskaa vasten, joka pysyy tukevasti paikallaan, koska se on kiinni istuimessa, jolla on raastajan paino. Kun voi on irrotettu, se laitetaan kulhoon lämpimän veden kanssa ja voiraastetta puristellaan, kunnes neste muuttuu valkoiseksi ja raastetta puristamalla ei enää valu vettä. Raaste siivilöidään maidosta erilleen ja näin syntyy ensimaito. Raaste laitetaan sitten uudelleen veteen ja toistetaan prosessi, saadaan toinen maito, joka on huomattavasti laihempaa ja läpikuultavampaa kuin ensimaito.

Mama Ruth Mmari on Morogoron hiippakunnan nais- ja lapsityönjohtaja, sekä Kimbilio turvakodin idean äiti, eli Mama Kimbilio. Hän tulee olemaan myös Kimbilion johtaja, kun se avataan. Tämä on Mama Mmarin tarina:

Ruth muutti vanhempiensa kanssa Mikumiin yhdeksänvuotiaana, vuonna 1963. Mikumissa hän meni naimisiin paikallisen hotellin omistajan kanssa ja asuu nyt leskenä miehensä rakentamassa talossa, jossa asuvat hänen lisäkseen hänen nuorin poikansa Calvin, pojanpoika Elton, orvoksi jäänyt veljenpoika ja kaksi työntekijää. Yhden pojan tyttäret Sajuni ja Esta, jotka vuosia ovat asuneet Mama marin kanssa, olivat nyt kylässä. Mama Mmarilla on ollut paljon orposuojatteja elämänsä aikana.

Esta ja Sajuni kuorivat valkosipulia

Turvakodista Mama Mmari alkoi haaveilla, huomattuaan, että on paljon naisia, jotka eivät tiedä, minne mennä, kun miehet kiusaavat heitä. Naisilla on paljon vaikeuksia, totiset kasvot ja kivi sydämellä. Heillä ei ole paikkaa, josta kysyä neuvoa. He joutuvat usein miesten väkivallan kohteiksi. Jos perheellä on vaikeuksia, ne kasaantuvat usein naisten harteille. He kantavat huolta lapsista, jos heillä on vaikeuksia. Lapset, joiden perheillä muutenkin on vaikeuksia, eivät usein löydä pois kotoa, joten he jäävät vanhempiensa kotiin aikuisina ja saattavat saada siellä omia lapsia, joita isovanhempien odotetaan kasvattavan. Tässä vaiheessa miehet usein kyllästyvät ja häipyvät, naisten jäädessä yksin ongelmien kanssa.

Näiden ongelmien vähentämiseksi Mama Mmari unelmoi naisten keskuksesta, jonne naiset ja tytöt voisivat juosta turvaan, ja jossa kaikki naiset, sekä ne, jotka ovat turvakodissa, että ne, jotka vain tarvitsevat opetusta, voisivat opiskella ihmisoikeuksia, terveydenhoitoa ja lastenhoitoa sekä muuta tarpeellista. Nimi ”Kimbilio” tulee swahilin kielen juosta-verbistä kukimbilia. Mama Mmari ajatteli psalmin 46 toista jaetta, jonka mukaan ”Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”. Kimbilio, olisi paikka jonne voisi juosta turvaan kahdessa merkityksessä, muurit suojaavat ihmisiltä, jotka haluavat satuttaa, ja Kimbiliossa voi oppia Jumalasta. Turvakoti on avoin kaikille naisille taustasta, uskonnosta, iästä tai tilanteesta riippumatta.

Unelman toteuttaminen alkoi puhumalla naisten johtajille turvakodin ja naistenkeskuksen tarpeesta. He olivat samaa mieltä, ja alkoivat kerätä rahaa rakentamista varten. Rahan kerääminen kuitenkin edistyi huonosti, koska naisten oli kerättävä rahaa myös lastensa kouluttamiseen ynnä muuhun. Keräys oli käynnissä, mutta aina oli jokin muu tarve, esimerkiksi joku sairastui. 2007 Mama Mmari teki Irjan kanssa kierroksen Suomen seurakunnissa etsien Kimbiliolle ulkopuolista rahoitusta. Kierros ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Toinen kierros tehtiin 2011, ja kierroksen viimeisessä kohteessa, Lempäälän seurakunnassa Pastori Matti Vehviläinen sanoin kohtalokkaat sanat: ”Me temme sen”, ja rakentaminen sai alkunsa. 2011 jälkeen Kimbilioon on kerätty rahaa Lempäälän seurakunnan Majakkamessuissa viikottain, Kahvila Olkkarissa, Kirpputoreilla, muissa seurakunnissa ja koulujen projekteissa. Rahankeräystä on organisoinut Lempäälän MNKY.

Kimbilion rakentamisen aikana Mama Mmari on oppinut ainakin luottamaan Jumalaan enemmän: luottamaan, että Jumala toteuttaa hänen suunnitelmansa. Jumala on antanut ystäviä, jotka ovat auttaneet ja yhteistyö jatkuu toivottavasti Kimbilion valmistuttuakin. Mama Mmari on oppinut rakkaudesta ystäviltä, jotka sitä ovat osoittaneet. Hän on oppinut, kuinka tärkeää vapaaehtoistyö on, ja ajattelee, että heidän afrikkalaistenkin pitäisi tehdä sitä enemmän. (Tässä kohtaa tulkkina ollut Irja tosin hymähti, että kyllähän afrikkalaiset jo tekevät valtavasti vapaaehtoistyötä.) Toisaalta hän on oppinut, ettei vapaaehtoisilta pidä vaatia liikaa, vaan seuraavan askeleen tulee antaa ottaa oma aikansa.


Mama Mmari tekee riisistä ja herneistä lisäkettä lounaalle
Lisäksi hän on huomannut olevansa kovin saman näköinen suomalaisen siskonsa Irjan kanssa. Miehensä kuoleman jälkeen 2007 Mama Mmari oli pitkän ajan Suomessa Irja vieraana lepäämässä, ja oppi joitakin suomen kielen sanoja, kuten lapsi, kirkko, hyvä leipä, kiitos, huomenta, ei, mummu, isä, ruoka, Jumala ja Jeesus. Hauskin suomen kielen on kuitenkin ”no niin”.

Vaikka Kimbilio avataan heinäkuun alussa, Mama Mmarilla on vielä paljon unelmia, jotka odottavat täyttymistään. Kimbilion toinen rakennus ei vielä valmistu ja Kimbilion avaaminen mahdollistaa osaltaan, mutta ei takaa sitä, että kaikki naiset saisivat siellä opetusta.


Kun kysyin, mitä muuta Mama Mmari haluaa sanoa blogini lukijoille, sain vastaukseksi seuraavaa. Ensinnäkin hän haluaalähettää kaikilta Morogoron naisilta kiitoksen ystäville, jotka ovat rakentaneet Kimbilioa: ”Me rakastamme teitä!”. He kiittävät Jeesusta siitä, että Hän on yhdistänyt meidät. Kimbilio-projektissa on käynyt ilmi, että Jeesus on se, joka yhdistää meidät yhdeksi ruumiiksi. ”Jatketaan toistemme rakastamista, yhteistyötä ja toistemme puolesta rukoilua.” Hän toivoo, että kaikki, erityisesti Tansanian naiset voisivat saada rauhan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huomenna Tansaniassa

Maasai Juristi

Tansanian turhauttavin ihminen olen ehkä minä