Kimbilion avajaisviikko
Maanantaina ja tiistaina oli valtakunnallisia
lomapäiviä Ramadanin päättymisen kunniaksi. Minun elämässäni tämä näkyi siten,
että Paralegal Centerin toimistossa ei ollut asiakkaita ja paikalle saapuneet
työntekijät pohtivat, että kun on pyhäpäivä, toimisto ei ehkä ole auki. Meillä
oli kuitenkin mielenkiintoisia avioliittolakiin ja bussiyhteyksiin liittyviä
keskusteluja. Minun Piti myös hankkia puhelimeen uusi kuukausipaketti, mutta
minulle suositellun operaattorin toimistossa sanottiin, että ulkona olevat työntekijät
neuvovat. Ulkona sanottiin, että toimisto on kiinni. Kun tämä toistui
keskiviikkonakin, jonka ei pitänyt olla vapaa päivä, menin toiselle operaattorille,
jossa palvelu oli tehokasta ja ammattitaitoista, jos nyt ei oteta huomioon
sitä, että nuori miesmyyjä kyseli, onko minulla lapsia, ja haluanko, että hän
opettaa minulle swahilia…
Torstaina aamulla kävimme
Kimbiliolla. Nyt mukana olivat myös keskiviikkoiltana saapuneet Mikko Vesamäki ja
Timo Viitanen. Mikko on ollut Kimbilion projektikoordinaattori ja Timo
rahastonhoitaja. Valmistelujen astetta arvioitiin ja viimeisten päivien
suunnitelmia tehtiin. Mikko myös toi minulle salmiakkia ja ruisleipää! Iltapäivällä
sain kyydit Kimbilion rakennusmestarin, Immanuel Mbakan luo, jonka vaimo Sara oli
ommellut minulle mekon avajaisia varten.
Perjantain käytin maalitahrojen
pois hinkkaamiseen Kimbilion yhdestä huoneesta. Muun huoneen suojaaminen ei
täällä kuulu maalarien toimenkuvaan. Mikko ja Timo myös luovuttivat tuliaisia
sekä Kimbiliolle, että Mama Mmarille.
Lihat paistumassa, kohta syödään. |
Lauantaina viimeistelykiireistä
huolimatta meille järjestettiin mahdollisuus lähteä Maasai-markkinoille syömään
lihaa. Luonaaksi oli siis nuotiolla kypsennettyä naudanlihaa suupaloiksi
tarjoiltuna. Palaa sai maustaa suolalla, mutta lisukkeita ei tähän ateriaan
kuulunut. Mikko oli lääkärinä vähän erimieltä, kun totesin, että eihän sen niin
väliä, syö vain kerralla lihaa koko kuukauden tarpeiksi. Ilatapäivällä siivosin
Kimbilion matroonan taloa vesivahingosta, tiskasin ja keskustelin hiippakunnan
rahastonhoitajan Mama Ayon kanssa.
Sunnuntaina oli kauan odotetut
avajaiset. Yön ja aamun aikana viimeiset sotkut oli siivottu ja
keittiörakennuksen maali kuivunut. Teen jälkeen kulkue lähti vieressä olevalta
Kihondan kirkolta Kimbiliolle ja huomasin muutaman kyyneleen Irjan silmissä.
Vuosikymmenen työ oli saatu päätökseen. Unelma oli toteutunut.
Pihaan istutettiin
seremoniallisesti puita ja piispa leikkasi nauhat kolmen rakennuksen
(Kimbilion, matroonan talon ja keittiörakennuksen) ovien ja muistolaattojen
edestä. Pitkään me suomalaiset olimme ihmetelleet, miksi jokaiseen rakennukseen
tarvittiin kaksi samansisältöistä muistolaattaa, mutta sekin mysteeri oli
lauantaina selvinnyt, kun keskustelin Mama Ayon kanssa: Ensimmäinen on
perustamislaatta, ja toinen avaamislaatta. Rakennusta ei vain voida avata,
ennen kuin se on perustettu. Perustamiselle ja avaamiselle on omat kaavansa,
joten pitää olla omat laatatkin. Lopuksi Mikko ja Timo virallisesti
lahjoittivat Kimbilion Morogoron hiippakunnalle muitopatsaan äärellä.
Lempäälästähän oli toivottu mainintaa muistolaatassa, mutta paikalliset päättivät
rakentaa abstraktin patsaan, johon saatiin kiitokset suomeksi ja swahiliksi,
sekä sopiva psalminpätkä.
Kuvassa varapiispa Pindua, Piispa Moreto, Mama Mmari, Pastori Aro-Heinilä (Irja), Hiippakunnan pääsihteeri Kinyamasongo, ja puolikas tohtori Vesamäki |
Seremonioiden jälkeen oli
jumalanpalvelus ja lounas. Jumalanpalveluksesta en ymmärtänyt paljoa, mutta rahaa
kerättiin Kimbiliolle, ja useampi kuoro esiintyi. Irja saarnasi. Lounaalla oli
Kimbilion historiikki ja kuvashow. Päivän aikana sain myös tutustua
suomalaiseen Hanna Londoon, joka on kielikurssilla ja aloittaa elokuussa
työskentelyn prostituution vähentämiseksi Morogorossa. Mikumin naiset, jotka
tapasin muutama viikko sitten, olivat lähettivät minulle mekkokankaan
muistoksi, toimitettavaksi avajaisiin. Muutenkin oli hienoa, kun niin moni
uusista tutuista oli paikalla avajaisissa.
Irja laittaa nimensä paperiin. |
Tänään allekirjoitettiin sopimus
YMCA:n ja Morogoron hiippakunnan välillä Kimbilion alkavan toiminnan tukemiseksi.
Kuten kokouksessa todettiin, rakennustyö on nyt valmis, mutta toiminnan
alkaessa työ valsta alkaa todella. Ruth Mmari on vapautettu hiippakunnan nais-
ja lapsityön johdosta täyspäiväiseksi Kimbilion johtajaksi. Jatketaan rukousta
Kimbilion alkavan toiminnan puolesta ja muistetaan Irjan, Veikon, Mikon ja
Timon huomenna alkavaa kotimatkaa. Kiitetään kaikesta siitä tuesta, jota
Kimbilio on tähän mennessä saanut ja kiitetään niistä vapaaehtoisista, jotka
ovat unelmoineet Mama Mmarin ja Irjan kanssa. Nyt on aika tehdä unelmista
totta.
Kommentit
Lähetä kommentti