Kimbilion avajaisviikko

Maanantaina ja tiistaina oli valtakunnallisia lomapäiviä Ramadanin päättymisen kunniaksi. Minun elämässäni tämä näkyi siten, että Paralegal Centerin toimistossa ei ollut asiakkaita ja paikalle saapuneet työntekijät pohtivat, että kun on pyhäpäivä, toimisto ei ehkä ole auki. Meillä oli kuitenkin mielenkiintoisia avioliittolakiin ja bussiyhteyksiin liittyviä keskusteluja. Minun Piti myös hankkia puhelimeen uusi kuukausipaketti, mutta minulle suositellun operaattorin toimistossa sanottiin, että ulkona olevat työntekijät neuvovat. Ulkona sanottiin, että toimisto on kiinni. Kun tämä toistui keskiviikkonakin, jonka ei pitänyt olla vapaa päivä, menin toiselle operaattorille, jossa palvelu oli tehokasta ja ammattitaitoista, jos nyt ei oteta huomioon sitä, että nuori miesmyyjä kyseli, onko minulla lapsia, ja haluanko, että hän opettaa minulle swahilia…

Mama Mmari ja taustalla keskeneräinen keittiörakennus. 

Torstaina aamulla kävimme Kimbiliolla. Nyt mukana olivat myös keskiviikkoiltana saapuneet Mikko Vesamäki ja Timo Viitanen. Mikko on ollut Kimbilion projektikoordinaattori ja Timo rahastonhoitaja. Valmistelujen astetta arvioitiin ja viimeisten päivien suunnitelmia tehtiin. Mikko myös toi minulle salmiakkia ja ruisleipää! Iltapäivällä sain kyydit Kimbilion rakennusmestarin, Immanuel Mbakan luo, jonka vaimo Sara oli ommellut minulle mekon avajaisia varten.

Perjantain käytin maalitahrojen pois hinkkaamiseen Kimbilion yhdestä huoneesta. Muun huoneen suojaaminen ei täällä kuulu maalarien toimenkuvaan. Mikko ja Timo myös luovuttivat tuliaisia sekä Kimbiliolle, että Mama Mmarille.

Lihat paistumassa, kohta syödään.
Lauantaina viimeistelykiireistä huolimatta meille järjestettiin mahdollisuus lähteä Maasai-markkinoille syömään lihaa. Luonaaksi oli siis nuotiolla kypsennettyä naudanlihaa suupaloiksi tarjoiltuna. Palaa sai maustaa suolalla, mutta lisukkeita ei tähän ateriaan kuulunut. Mikko oli lääkärinä vähän erimieltä, kun totesin, että eihän sen niin väliä, syö vain kerralla lihaa koko kuukauden tarpeiksi. Ilatapäivällä siivosin Kimbilion matroonan taloa vesivahingosta, tiskasin ja keskustelin hiippakunnan rahastonhoitajan Mama Ayon kanssa.

Sunnuntaina oli kauan odotetut avajaiset. Yön ja aamun aikana viimeiset sotkut oli siivottu ja keittiörakennuksen maali kuivunut. Teen jälkeen kulkue lähti vieressä olevalta Kihondan kirkolta Kimbiliolle ja huomasin muutaman kyyneleen Irjan silmissä. Vuosikymmenen työ oli saatu päätökseen. Unelma oli toteutunut.

Pihaan istutettiin seremoniallisesti puita ja piispa leikkasi nauhat kolmen rakennuksen (Kimbilion, matroonan talon ja keittiörakennuksen) ovien ja muistolaattojen edestä. Pitkään me suomalaiset olimme ihmetelleet, miksi jokaiseen rakennukseen tarvittiin kaksi samansisältöistä muistolaattaa, mutta sekin mysteeri oli lauantaina selvinnyt, kun keskustelin Mama Ayon kanssa: Ensimmäinen on perustamislaatta, ja toinen avaamislaatta. Rakennusta ei vain voida avata, ennen kuin se on perustettu. Perustamiselle ja avaamiselle on omat kaavansa, joten pitää olla omat laatatkin. Lopuksi Mikko ja Timo virallisesti lahjoittivat Kimbilion Morogoron hiippakunnalle muitopatsaan äärellä. Lempäälästähän oli toivottu mainintaa muistolaatassa, mutta paikalliset päättivät rakentaa abstraktin patsaan, johon saatiin kiitokset suomeksi ja swahiliksi, sekä sopiva psalminpätkä.

Kuvassa varapiispa Pindua, Piispa Moreto, Mama Mmari, Pastori Aro-Heinilä (Irja), Hiippakunnan pääsihteeri Kinyamasongo, ja puolikas tohtori Vesamäki 

Seremonioiden jälkeen oli jumalanpalvelus ja lounas. Jumalanpalveluksesta en ymmärtänyt paljoa, mutta rahaa kerättiin Kimbiliolle, ja useampi kuoro esiintyi. Irja saarnasi. Lounaalla oli Kimbilion historiikki ja kuvashow. Päivän aikana sain myös tutustua suomalaiseen Hanna Londoon, joka on kielikurssilla ja aloittaa elokuussa työskentelyn prostituution vähentämiseksi Morogorossa. Mikumin naiset, jotka tapasin muutama viikko sitten, olivat lähettivät minulle mekkokankaan muistoksi, toimitettavaksi avajaisiin. Muutenkin oli hienoa, kun niin moni uusista tutuista oli paikalla avajaisissa.

Irja laittaa nimensä paperiin.
Tänään allekirjoitettiin sopimus YMCA:n ja Morogoron hiippakunnan välillä Kimbilion alkavan toiminnan tukemiseksi. Kuten kokouksessa todettiin, rakennustyö on nyt valmis, mutta toiminnan alkaessa työ valsta alkaa todella. Ruth Mmari on vapautettu hiippakunnan nais- ja lapsityön johdosta täyspäiväiseksi Kimbilion johtajaksi. Jatketaan rukousta Kimbilion alkavan toiminnan puolesta ja muistetaan Irjan, Veikon, Mikon ja Timon huomenna alkavaa kotimatkaa. Kiitetään kaikesta siitä tuesta, jota Kimbilio on tähän mennessä saanut ja kiitetään niistä vapaaehtoisista, jotka ovat unelmoineet Mama Mmarin ja Irjan kanssa. Nyt on aika tehdä unelmista totta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huomenna Tansaniassa

Maasai Juristi

Tansanian turhauttavin ihminen olen ehkä minä