Myöhässä, muualla tai kadoksissa

Tällä viikolla on ollut paljon asioita, jotka pitäisi hoitaa, mutta hyvin vähän on saatu aikaiseksi. Kimbilion avaaminen on myöhässä. Jotta turvakoti voisi ottaa vastaan asiakkaita, se pitää rekisteröidä, budjetti pitäisi viimeistellä, ihmisiä palkata ja huoneita sisustaa. Mama Mmari tarvitaan rekisteröintiin ja ihmisten palkkaamiseen ja muutenkaan päätöksiä ei voida tehdä ilman häntä. Hän oli viikon muualla, kaukana etelässä jättämässä hyvästejä naisille, jotka ovat olleet hänen vastuullaan, kun hän on ollut hiippakunnan nais- ja lapsityön osaston johtaja. Nyt vastuu on luovutettu eteenpäin. Matroona Kristiina Killan pitäisi valmistella budjettia ja lukujärjestystä, mutta hänellä ei ole tietokonetta. Hän ei voi saada tietokonetta, työntekijöille ei voida alkaa maksaa palkkaa, kanalaa ei voida rakentaa eikä huoneiden sisustusta voida viimeistellä, koska Suomesta lähetetty raha on eksynyt jonnekin kansainvälisten transaktioiden synkmetsään.

Tiistaina tutustuin taas uusiin Kimbilioa koskeviin dokumentteihin, todetakseni, että tarvitsemani dokumentit, eli kurssisuunnitelmat ja uusin budjetti olivat muualla. Onneksi muualla oli suomalaisten yhteistyökumppanien hallussa, koska sieltä ne sai pyytämällä. Keskiviikkona ostin Matroona Killalle Kimbilio muistitikun, ja kopion siihen kaikki tiedostot, jotka olin tehnyt tai saanut koskien Kimbilioa. Matroona Killa tutustui sisältöön vasta tänään minun läppärilläni, koska hänellä ei ole tietokonetta.

En ole kummoinen lintubongari, mutta tämä kiinnitti huomion. Eikös vesielementtien pitäisi lisätä kaupungin viihtyvyyttä?

Torstaina Paralegal Centerillä päivä oli kohtalaisen tavan omainen. Luin lehteä, jossa pureuduttiin alkoholin aiheuttamiin ongelmiin. Aamupäivän pyörittelin silmiäni miettiessäni, että jos opiskelijoiden alkoholinkäyttö johtuu siitä, ettei yliopisto-opiskelijoita monitoroida, milloin ihmiset ovat niin vanhoja, että heitä ei enää tarvitse monitoroida? Kun heidän lapsensa menevät yläasteelle?

Tämä alkoi kuitenkin vaikuttaa pikku seikalta, kun pääsin artikkeliin, jossa käsiteltiin alkoholin yhteyttä seksuaaliseen väkivaltaan. Jutussa haastateltu sosiaalityöntekijä nimittäin kertoi kuinka kuusi kahdeksasta raiskauksesta ja kaksi viidestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä oli onnistuneesti soviteltu, ja oikeuteen jouduttiin menemään vain jäljelle jääneissä tapauksissa. Lapsia koskevissa tapauksissa käytettiin ilmausta ”individuals were reconciled”. Tapaukset olivat Dar es Salaamista vuodelta 2016

Muistan istuneeni Lempäälän poliisi asemalla joulukuussa 2013 jonkin asiakirjan takia.  Välivuoteni oli kesken, mutta opiskelupaikka Turun oikeustieteellisessä oli vastaanotettu. Tulevana juristina päätin lukea odotustilassa tarjolla ollutta esitettä sovittelumenettelystä. Esitteessä todettiin, että sovittelun soveltuvuus riippuu tapauksen yksityiskohdista ja rikostyypistä. Esimerkiksi perheväkivaltatilanteisiin sovittelun katsottiin sopivan huonosti. Esitteen sanat ”sillä mitä soviteltavaa uhrilla olisi?” jäivät mieleen.

Kysyin järkyttyneenä paikallisilta, että mitä tuolla sovittelulla tarkoitettiin, ja paikalla ollut juristi vahvisti, että Tansaniassakin kaikki yllämainitut tapaukset olisi pitänyt käsitellä oikeudessa. Virkailija oli tehnyt virheen. Päätellen tavasta, jolla hän kertoi sovitteluista lehdessä, tuollaiset virheet eivät kuitenkaan taida olla kovin vakavia.

Pelkään tapani käsitellä tätä aihetta olevan liian kevyt ja pinnallinen. Halusin kirjoittaa, sillä ellemme tiedä, mitä kolmannessa maailmassa tapahtuu, olemme vähemmän motivoituneita tekemään sitä vähääkään, millä ehkä voisimme auttaa. Minulla ei kuitenkaan ole sanoja, jotka tuntuisivat järkeviltä tämän asian käsittelyyn. Ymmärrätte vääryyden ja lohduttomuuden.

Perjantaina hiippakunnan työntekijä, jolla on oikeudet tarkistaa Kimbilion tili, oli muualla, eikä rahan etsintä edennyt. Kävin muistilistani läpi Matroona Killan kanssa (joka tuli myöhässä), ja totesin, että suurin osa asioista vaati Mama Mmarin huomiota. Saimme sentään pankkiin tarvittavat paperit tulostettua.

Lauantaina en voinut tehdä etsiä sovellusta budjetin tekoon aamupäivällä, koska nettiyhteys oli hukassa. Päädyin lukemaan Raamattua ja rukoilemaan. Huomasin tarvitsevani pitkää hartaushetkeä ja ihmettelin, miksi sain sen aikaiseksi vasta, kun ei ollut muuta tekemistä. Kuin vastauksena kysymykseeni sunnuntai aamuna Pastori saarnasi rukoiselämän kurinalaisuudesta. Minulle saarna oli harvinaisen suora vastaus kysymyksiin, jotka lauantaina rukoillessani esitin. Minä uskon, että kysymys oli johdatuksesta.


Dalladalla sisältä, oli aikaa kuvata kun bussi seisoi

Sunnuntai illan vietin suomalais-tansanialaisen perheen kanssa: äiti Hanna on suomalainen ja isä Dennis tansanialainen. Lucas ja Amanda puhuttelevat vanhempiaan äiti (tai äiskä) ja baba. Lasten piti päästä uimaan, mutta vesi oli muka liian kylmää. Tosin ensimmäisen hypyn jälkeen vauhti kiihtyi ja lopulta henkilökunta tuli kertomaan uima-ajan päättyneen. Hannan kanssa keskustellessa sai sopivasti vertaistuke Tansaniaan sopeutumiseen. Dennikseen oli hauska tutustua, vaikka hän olikin suuren osan ajasta muualla: puhelimessa tai juttelemassa tutuille, joita hänellä on vielä enemmän kuin isännälläni, joka on apulaispiispa. Dennis on valtion virkamies ja kotoisin alun perin täältä Morogorosta. Hänet nimitettiin virkaan aika yllättäen perheen ollessa toisella puolella maailmaa. Eihän virkaan nimitys hakemusta vaadi.

Tänään käytiin pankissa, tosin seurakseni lähtevä työntekijä oli tunnin myöhässä. Rahoista ei tiedetty. Minun, Mama Mmarin, Matroona Killan ja Pääsihteeri Kinyamasongon kokous alkoi iltapäivällä tunnin myöhässä ja pääsihteeri oli muualla. Iltapäivällä pankista tuli viesti, että pääkonttorissakaan ei tiedetä rahoista. Tämän asian puolesta saa rukoilla.

Farajan paketti
 Lisäksi tänään sattui eräs katoaminen: Isäntäperheelläni oli aputyttö Faraja, jonka on tarkoitus aloittaa syksyllä ammattikuolu. Hänestä pitäisi tulla vaateompelija. Hänen piti lähteä huomenna, mutta tänään kun söin aamupalaa muun talon nukkuessa, hän kertoi lähtevänsä aamulla yhdeksältä. Hain huoneestani hänelle tekemäni paketin ja halasin häntä hyvästiksi ennen töihin lähtöä. Ihmettelin, mitä oli tapahtunut suunnitelmalle pitää läksiäisillallinen. Illalla kuulin Farajan lähteneen varoittamatta muita lähdöstään. Emäntä käski minun tarkistaa, ettei Faraja ollut varastanut huoneestani mitään, mutta kaikki näyttäisi olevan tallessa. Farajan puolesta saa rukoilla, koska hänen poikkeuksellinen käytöksensä on huolestuttavaa.


Kommentit

  1. Heippa, ja kiitos päivityksestä. Kovin turhauttavia tilanteita, inkompetenssia sielä täällä jatkuvasti, aikataulut laahaavat...silti osaat ja jaksat kantaa vastuusi. Siunausta ja hartaushetkiä tuleviin päiviin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kerran rohkaisusta! On hienoa kun tätä lukee myös ihmiset, jotka tietävät Afrikasta ja ymmärtävät rukouksesta enemmän kuin minä itse.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huomenna Tansaniassa

Maasai Juristi

Tansanian turhauttavin ihminen olen ehkä minä