Juhlia ja tapaamisia

 Viime viikolla oli Maanviljelijöiden juhlapäivä, joka on kansallinen vapaapäivä. Kävin aamulla aloittamassa esitteen uudistamisprojektin Paralegal Centerillä, mikä ei tietenkään ole ristiriidassa kansallisen vapaapäivän kanssa. Projekti eteni hitaasti jatkuvien sähkökatkosten takia, joten lopetimme jo ennen tavanomaista lounasaikaa. Iltapäivällä suuntasin Nanenaneen (Paikan nimi tulee tästä tapahtumasta: nane tarkoittaa kahdeksan ja juhlapäivä on 8.8.), jossa pidetään hieman vapunomaisia markkinoita. Merkittävänä erona se, että jos vappumarkkinoilla kaikki on ylihinnoiteltu, Nanenanen markkinoilla kaikki on niin halpaa, että paikallisetkaan ei tingi. Lisäksi Nanenanesa on mahdollista myös oppia viljelytekniikoista.

Nanenane

Torstaina ennen Paralegal Centerille menoa tapasin Suomalaisen lähetystyöntekijäperheen, jonka työalue on muualla Tansanissa. He halusivat kuulla Kimbiliosta ja heiltä kuulin taas mielenkiintoisia käytännönvinkkejä toimintaan täällä Tansaniassa.

Perjantaina aamulla tapasin Matroona Killan pikaisesti ja kuulin, etteivät hän ja Mama Mmari olleet saaneet palkkojaan pankkiliikenteessä kadonneiden rahojen takia. Tämän johdosta päivän missioni oli kommunikoida asia, Suomeen, jotta sieltä voitaisiin lähettää rahat palkkoihin, selvittää tarpeellinen byrokratia pääsihteeri Kinyamasongon kanssa ja sitten vielä hakea rahat ja maksaa palkat. Tähän suunnitelmaan tuli kerrankin muutos iloisten uutisten takia. Pääsihteeri Kinyamasongo nimittäin ilmoitti minulle, ettei minun ollut tarvetta tehdä yllämainittua, koska Suomesta Kimbilion tilille lähetetty raha oli saapunut ja hän oli itse maksamassa palkat. Eli siis iso kiitos kaikille, jotka ovat rukoilleet asian puolesta. Ei ole ainakaan vielä mitään aavistusta siitä, missä raha on kupannut melkein kaksi kuukautta, mutta nyt se on saatu käyttöön.

 Iltapäivällä sain syödä lounasta Mama Kilatun kanssa, joka oli ensimmäisiä tansanialaisia, joihin olin yhteydessä. Koska hänen työhönsä liittyy useat eri projektit, en lopulta ole saanut paljoa työskennellä tämän viisaan ja sydämellisen naisen kanssa. 

Leila valmistautuu avaamaan paketin
 Illalla kävin naapurissa päivällisellä Leilan luona. Onneksi Facebook tietää ihmisten syntymäpäivät, koska Leila oli unohtanut omansa, eikä siis ollut kertonut aiheesta, kun olimme sopineet päivällisestä. Facebookin ansiosta oli ymmärtänyt valmistella Leilalle paketin. Tämä mainos ei ole maksettu.
Lauantaina oli Kimbilion ensimmäinen seminaari ihmisoikeuksista. Pidin itse puheen, jossa käsittelin asiaa sekä kansainvälisten sopimusten, että kristinuskon näkökulmasta. Opetukseni aiheutti paljon keskustelua, mutta ympäristö on niin vaikea, että joukossa oli sellaisia kysymyksiä, joihin minulla itselläni ei ole vastausta. Kaikkia asioita ei voi ratkaista tuomioistuimessa. Onneksi seminaarin toisessa osuudessa oli paljon pieniä puheita useilta naisilta, ja naiset saivat jakaa viisauttaan ja rohkaista toinen toistaan. Rukoillaan, että seminaari oli alku monille hedelmällisille seminaareille, joista on todellista apua paikallisten naisten elämässä.

Minä (huom Mikumin naisten lahjoittama pukukangas), Mama Mmari, Matroona Killa, ja Uusi nais- ja lapsityön osaston johtaja pastori Meringo sekä muut seminaarin naiset
Sunnuntaina iltapäivällä pääsin yllättäen kaksiin juhliin. Naapurissa oli kahdessa eri talossa Katolinen juhla lapsen ensimmäisen ehtoollisen kunniaksi. Afrikkalaiseen tyyliin naapurit kutsuttiin ja ihmisiä tuli ja meni kahden juhlapaikan välillä. Seremoniamestarit huusivat kilvan mikrofoneihin ja musiikki oli kovalla. Ihmisiä esiteltiin ja lapset ryntäilivät ympäriinsä. Varjona se, että toisessa paikassa eräs vieras oli niin humalassa, että tilanne oli kiusallinen kaikille. Isäntäperheeni vanhempi poika Andrew oli seuranani ja yritin kysyä häneltä, eikö miehellä ole ketään ystävää tai sukulaista, joka voisi hienovaraisesti viedä hänet pois, sillä oli selvää, että hän häpeäisi käytöstään seuraavana päivänä. Vastaus oli ehkä masentavin mahdollinen: vaimo ei ollut juhlissa ja vaikka olisi, tuskin hän puuttuisi miehensä julkiseen itsensä nolaamiseen, kun taas muut pelkäsivät, että humalainen saattaisi sanoa jonkun todella pahan herjauksen. Suomalaisena on äärimmäisen vaikea ymmärtää, miten kukaan voi pelätä humalaisen sanoja, tai ottaa niitä vakavasti. En selvästikään vieläkään oikein ymmärrä paikallista kunniakäsitystä.

Pizza valmistuu pienessä uunissa.

Illalla opetin isäntäperheelleni, miten tehdään pizzaa. 13-vuotias Christoffer oli jo hieman huolestunut, kun pizzasta oli ollut puhetta viikkoja sitten, ja minä lähtisin alle kahden viikon kuluttua. Christoff teki huolelliset muistiinpanot ja pizzaa paistettiin Reginella Campagnolan tahtiin. Oli muuten todella hyvää, kun kastike tehtiin oikein maukkaista tuoreista tomaateista.  


Tänään sain syödä lounasta Lucyn kanssa. Hän on Matroonan suojattina ollut nuori nainen, joka on käynyt läpi todella suuria vaikeuksia, mutta jaksaa silti pyrkiä eteenpäin. Häntä ja hänen tytärtään Alicea saa kantaa rukouksin.

Kommentit

  1. Ihanaa kuulla hyviä uutisia , varsinkin tuosta rahan löytymisestä. Luulisi pankin ottavan lopulta vastuun, jos rahaa ei löydy. Muistan kyllä itsekin ihmetelleeni miksei raha mene sujuvasti Keniaan pankin kautta, mutta kännykän kautta kyllä kahdessa minuutissa....siunausta vielä loppumetreille sinne ja kerro naisille terveisiä että Mungu anawasaidia watu ambao wanatembea nuruni ya Neno lake.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huomenna Tansaniassa

Maasai Juristi

Tansanian turhauttavin ihminen olen ehkä minä