Maasai Juristi



Viime viikolla saimme joitakin pyöriä pyörimään, kun loppuviikosta saimme pienen summan rahaa (siis verrattuna siihen, joka on pankissa kadoksissa). Ostimme Matroona Christina Killalle tietokoneen, että hän voi tehokkaasti valmistella Kimbilion toiminnan aloittamista. Keskiviikkona vietin päivän tutustuen Elisiphan työhön ja sunnuntaina tapasin messussa ryhmän saamelaisia. Iltapäivällä sain viimein kiivettyä vuoristoon katsomaan vesiputousta, noin niin kuin kahden kuukauden suunnittelun jälkeen. Tänään selvisi, että myös piispa laskee saamiani kosintoja, joista hän käytti hämmentävästi ilmausta ”application”. Tässä päivityksessä keskityn Elisiphan tarinaan:

Suomalaisia lähetystyöntekijöitä, Oulun hiippakunnan dekaani, saamelaistyhmä ja Morogoron hiippakunnan piispa 



Elisipha Lepilal

Elisipha Lepilal
Elisipha on Maasai-nainen. Hän tulee valtavasta perheestä. Hänen isällään on 18 vaimoa, yli 200 lasta ja yli 70 lastenlasta. Kaikki vaimot asuvat bomassa: aidatulla alueella, jossa jokaisella vaimolla on oma talonsa, jossa hän asuu lastensa kanssa. Boman lapset rakastavat toisiaan ja ovat hyvissä väleissä isän vaimojen kanssa, mutta vaimoilla on riitaa materiaalisista asioista. Välillä joku saattaa teurastaa toisen vaimon karjaa, vaikka hänellä on omaakin.

Kysyin, että eikö tällaiset vaimomäärät sitten johda siihen, että toiset miehet jäävät ilman vaimoa. Tähän sain vastaukseksi, että poikia syntyy Maasai-yhteisössä paljon vähemmän kuin tyttöjä.

Elisiphan kotikunnan kunnanjohtaja huolehti tunnollisesti siitä, että lapset käyvät ala-asteen, joka Tansaniassa on pakollinen, mutta pidemmälle ovat kahdesta sadasta lapsesta saaneet koulutusta vain Elisipha ja kaksi hänen veljistään. Elisiphaakaan ei haluttu lähettää kouluun, koska ala-asteen käynyt tyttöhän on jo naimaikäinen. Hän oli kuitenkin onnekas. Kerran hän oli paimentamassa lehmiä veljiensä kanssa, kun ryhmä amerikkalaisia kysyi heiltä tietä. Veljet söivät tarjotut keksit ja joivat tarjotun veden, mutta lähtivät sitten pois. Elisipha oli joukon ainoa, joka osasi puhua swahilia (muut puhuivat maasai-heimon kieltä) ja hän opasti ryhmän oikealle tielle. Tämä amerikkalaisryhmä oli mukana koulutusprojektissa, ja he tarjosivat Elisiphalle stipendin opiskella yläasteelta maisteriksi. Elisiphan koulunkäynnin aiheuttama vastustus motivoi Elisiphaa taistelemaan yhteisönsä naisten oikeuksien puolesta. Siksi hän päätti opiskella lakia: kun tietää lain, tietää oikeutensa.

Vaikka opiskelua ihmeteltiinkin, maisterivaiheessa opiskelua alettiin myös arvostaa. Kun Elisipha sai kandidaatin tutkintonsa valmiiksi, hänen isänsä ilmoitti, että hän ei enää yritä naittaa tätä: Oikeustieteen kandidaatin oikeuksiin kuului oman puolison valinta. Nyt Elisipha on naimisissa lapsuuden naapurin, joka ei ole maasai, mutta kuitenkin karjaa hoitavasta heimosta, kanssa. He ystävystyivät yläasteella, heistä tuli pari collegessa (koulu, joka valmistaa tietyn alan opintoihin yliopistossa, ei pakollinen, jos on käynyt lukiota vastaavat luokat), mies maksoi Elisiphan isälle 18 lehmää ja nyt heillä on kolme lasta.

Elisipha on töissä Morogoron luterilaisen hiippakunnan alaisuudessa projektissa, joka pelastaa maasai-tyttöjä lapsiavioliitoilta ja kouluttaa heitä. Elisiphalle aiheuttaa haasteita ainoana koulutettuna Maasai-naisena koko yhteisönsä tukeminen. Kaikki hänen laajennetun perheensä jäsenet ovat tervetulleita hänen kotiinsa yöpyessään kaupungissa. Hän pyrkii auttamaan heitä taloudellisesti, jos vain voi. Onneksi hänen miehensä tukee häntä. Hän on iloinen nähdessään entistä useampien Maasai-tyttöjen käyvän kouluja: tämä sukupolvi on menossa edellistä pidemmälle.

Olisitte nähneet Elisiphan järkyttyneen ilmeen, kun hän tajusi, että isälläni on vain yksi vaimo, ja tällä vain kaksi lasta. Ja että voin laskea kaikki serkkuni kahden käden sormilla. Hän sanoi pitävänsä tädistäni, kun kuuli, että tällä on kuusi lastenlasta.

Jos haluaa ostaa oman maasai korun niin voin välittää!



Tukeakseen työtä, heillä on maasai-kauppa, josta saa ostettua tai tilattua perinteisiä maasai-käsitöitä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huomenna Tansaniassa

Tansanian turhauttavin ihminen olen ehkä minä