Kotiinpaluu

Olen nyt ollut viikon Suomessa ja vihdoin löysin hetken koota ajatuksia viimeisistä päivistä Tansaniassa ja matkasta kokonaisuudessaan. Viime viikon tiistain ja keskiviikon sinkoilin jäähyväisistä toisiin. Piispan toimistolla ensin, sitten suuntasin Kimbiliolle. Mama Mmari ja Matroona Killa toivottivat hyvää jatkoa ja pyysivät kertomaan Kimbilion Suomalaisille tukijoilla, että Morogorossa rukoillaan tukijoiden puolesta, ja he toivovat, että Suomessa rukoiltaisiin edelleen heidän puolestaan.

Mama Ayo, hiippakunnan kirjanpitäjä, oli kutsunut minut jo kesäkuussa käymään kotonaan, mutta vasta toisiksi viimeisenä iltana ehdin. Vierailu alkoi hieman erikoisella perinteellä, jossa vieras syöttää palan kakkua perheen jäsenille ja joku heistä syöttää palan vieraalle. Mielenkiintoinen traditio, mutta jotenkin itse syöminen tuntuu helpommalta. Ilta oli mukava ja Mama Ayo oli kokannut ainakin kuutta eri lajia.

Simba, Mama Ayon aviomien, poika ja Mama Ayo

Keskiviikko aamuna kävin vielä tapaamassa Mama Kilatua, koska hän oli niin pyytänyt tiistaina. Syy oli se, että hänellä oli minulle jäähyväislahja, joka ei edellispäivänä ollut ollut mukana. Sitten vietin aamupäivän Paralegal Centerillä, jossa kuulin, että pitäisi tulla takaisin.

Paralegal Centerin työntekijöitä ja asiakkaita

Iltapäivän pakkasin laukkuja ja illalla isäntäperheeni söimme isäntäperheeni kanssa päivällistä tavallista pidemmän kaavan mukaan. Taas syötettiin kakunpaloja ristiin. Onneksi oli harjoiteltu Mama Ayolla. Mama Pindua oli tehnyt minulle mekon ja Christofferkin, Pinduan 14-vuotias poika, oli ostanut minulle kaulakorun. Oli hieno.

Pinduan perhe: Christoffer, Ester, George (Pindua), Idi, Kevin, Andrew ja Frankie

Matka lentokentälle onnistui, mutta hieman meni tiukoille. Olin keskustellut Pinduan kanssa aikataulusta, ja olimme sopineet, että olisin lentokentällä 11:00, eli puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä. Pinduan pikkuveli Frankie kysyi keskiviikko iltana, monelta lentoni lähtee. Myöhemmin kuulin, että Pnduan pitää osallistua hautajaisiin, ja minua saattamaan lentokentälle lähtisikin Frankie ja autokuski Simba. Kun kello oli 11:10, emmekä olleet lentokentällä, kysyin Frankielta, kauanko vielä menee. ”Few minutes.” Kysyin, mitä se tarkoittaa ja vastaus oli 30 tai 40 minuuttia. Huomautin, että minun piti olla lentokentällä kymmenen minuuttia sitten. Frankie ihmetteli, että eikö lentoni ollut vasta yhdeltä. Kun tein selväksi, että ehtiäkseni koneeseen, minun pitäisi olla kentällä aivan viimeistään kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Frankie puhui Simban kanssa ja Simba alkoi kaahata. Olin kentällä tasan kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Silti sain mennä turvatarkastuksesta suoraan koneeseen. Hyvä puoli oli se, että ilman läheltä piti aikataulua, en varmaankaan olisi saanut up-gradea business luokkaan.

Perjantaina saavuin Suomeen ja pääsin saunaan. Viikonloppu Lempäälässä kului tuttujen tapaamiseen ja tiistaina lähdin Turkuun opintoja jatkamaan.

Mitä tästä kaikesta jäi käteen? Lähdin Tansaniaan, koska koin, että Jumala johdatti minua sinne. Tavoitteeni oli olla sillä paikalla, mikä minulla on hänen suunnitelmassaan, olla avuksi Kimbilion avaamisessa ja toiminnan aloittamisessa sekä oppia maasta, jossa ihmisoikeustilanne on huonompi kuin Suomessa, jotakin sellaista, mistä olisi hyötyä, jos joskus tulevaisuudessa saan mahdollisuuden työskennellä ihmisoikeuksien puolesta. Uskoin myös, että Afrikassa saattaisin kasvaa ihmisenä. Toimintani konkreettista hyötyä Kimbiliolle on vaikea arvioida, mutta ainakin jotain sain tehtyä ja tämä blogi on ollut kanava kertoa Kimbiliosta monille uusille ihmisille. Minua on rohkaissut tieto siitä, että te lukijat olette rukoilleet Kimbilion puolesta.

Ymmärrykseni kehitysmaiden haasteista ja afrikkalaisesta kulttuurista on syvempi, kuin mitä olisin voinut Suomessa saavuttaa. Se voisi toki olla vielä paljon syvempi, mutta uskon, että kokemus oli arvokas ja Herra näyttäköön, miten voin kokemusta hyödyntää jatkossa. Kesä on ollut raskas ja on ihanaa olla taas Suomessa, mutta matka oli hieno ja opettavainen. Kiitetään Herraa siitä, että Hän johdattaa ja pitää huolen omistaan. Jatketaan rukousta kaikkien Kimbilion ihmisten puolesta sekä Suomessa, että Tansaniassa.